|
Viimeisenä kuolee toivo julkaistiin ensimmäisen kerran antologiassa Mielen maisemat vuonna 1993. Se on tarina tuntemattomasta naisesta, joka yllättäen löytää elämälleen uuden merkityksen. Tarinan loppu jää avoimeksi--ei ole täysin selvää, onko loppuratkaisu onnellinen vai onneton. Kertomuksen viime hetkistä välittyy kuitenkin voimakkaana ajatus sisäisestä muutoksesta, ja pelkästään tuo muutoksen mahdollisuus on eräänlainen positiivinen päätös muutoin melko surulliselle tarinalle.
* * *
Marian kirja on tarina Moskovassa asuvasta suomalaisesta naisesta Lindasta. Tarina alkaa uuden vuoden juhlien jälkeen, kun Linda tapaa Marian ja lähtee tämän luokse yöksi. Aamulla Linda ei kuitenkaan enää ole varma, missä hän on yönsä viettänyt--todellisuus, unelmat, toiveet ja pelot alkavat sekoittua hänen mielessään. Huolimatta läheistensä epäuskosta ja vastustuksesta Linda takertuu ajatukseen siitä, että Marian on oltava olemassa. Hän alkaa etsiä tätä kymmenen miljoonan asukkaan suurkaupungista.
Marian kirja on tarina naisista--se joka etsii on nainen, se jota etsitään on nainen. Lindan epätoivoinen yritys löytää kadonnut Maria voidaan tulkita naisen yritykseksi löytää kadonnut osa itseään. Kirjan loppuratkaisu poikkeaa totutusta--kadotettu maailma ei vättämättä löydykään. Tarinan sanoma onkin, että tärkeää ei aina ole löytäminen vaan itse etsimisen prosessi. Matkalla sisinpäänsä Linda oppii näkemään itsensä ja maailman hyvin eri tavoin kuin aikaisemmin ja samalla arvostamaan ja rakastamaan näkemäänsä.
* * *
Vallan aaveet on kertomus lapsuudesta 1970-luvulla. Kuunnelma koostuu näennäisesti irrallisista muistoista. Kertojan ääni käy läpi tapahtumia, aivan kuin hän olisi paraikaa lehteilemässä vanhan valokuva-albumin sivuja.
Vähitellen kuvat alkavat elää omaa elämäänsä. Sitä mukaa kun kuunnelma etenee, kuulijalle käy yhä selvemmäksi, että kertoja ei olekaan luotettava. Hän pyrkii kaikin voimin vakuuttamaan, että hänen menneisyytensä on vain sarja ohitettuja tapahtumia, kuvia, jotka voidaan laittaa siistiin järjestykseen. Kuunnelman loppua kohti kertoja vaipuu yhä syvemmälle omiin tukahdutettuihin tunteisiinsa ymmärtämättä itsekään, mitä hänelle on tapahtumassa.
|